perjantai 15. helmikuuta 2008

Komediaa parhaimmillaan


Kulttisarjan maineen saanut Sout Park sai vuonna 1999 oman kokoillan elokuvansa, vain kaksi vuotta sarjan tv-debyytin jälkeen. Monet muut menestyneet sarjat ovat yrittäneet tehdä vakuuttavan elokuvan siinä onnistumatta, toisin kävi South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamattoman kanssa, tätä voi kutsua taiteeksi.

Tarina alkaa kun Stan, Kyle, Cartman ja Kenny menevät elokuviin katsomaan kanadalaiskaksikko Terrance ja Phillipin vessahuumorielokuvaa, joka vilisee pojille ennestään tuntemattomia kirosanoja. Pojat ottavat elokuvasta mallia ja alkavat puhumaan rivosti kaikkialla. Puhetyyli etenee kuolun keskuudessa ja lasten vanhemmat ovat kauhuissaan. Kylen äiti perustaa liikkeen joka vaatii Terrncen ja Phillipin päätä vadille, siispä he huijjaavat kaksikon Conan O'Brienin talkshown vieraiksi, jossa heidät pidätetään. Heidät on tarkoitus teloittaa sähkötuolissa Yhdysvaltojen armeijan juhlassa. Pieni ongelma paisuukin lopulta valtaviin mittoihin, kun Kanada julistaa sodan Yhdysvalloille, ja pian itse Saatana poikaystävänsä Saddam Husseinin kanssa uhkaa vallata koko maailman.

Elokuva ei jää huumorissaan sarjaan nähden lainkaan jälkeen, läpät ovat edelleen loistavia, härskejä ja jaksavat naurattaa katsojaa. Elokuvan aikana esimerkiksi Bill Gates saa kuulan kalloonsa ja Conan O'Brian tunnontuskissansa tekee itsemurhan. Satiirinsa vuoksi se saa myös vanhemman katsojakunnan kiinnostumaan itsestään. Elokuvan tekijät ottivat valtavan riskin muuttamalla koko hoidon musikaaliksi, mutta tämä riski heidän todella kannatti ottaa, laulujen myötä South Parkista paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia, ja samalla se ei muistuta liikaa televisiosarjaa. Musiikki osuudet on tehty huolella, eikä niitä todellakaan ole liian vähän. Itse, joka olen pienen ikäni aikana tuttunut vihaamaan musiikkipainoitteisia elokuvia, pidin tällä kertaa lauluosioita todella hyvinä.

Muutama vuosi takaperin näin kyseisen elokuvan televisiosta, ja muistaakseni se oli ensimmäisiä kosketuksiani South Parkin maailmaan, tuolloin en vielä aivan ymmärtänyt kaikkia elokuvan juttuja, mutta nyt vanhemmalla iällä se sai innosumaan. Itse sarjaa olen seurannut aktiivisesti muutaman kuukauden, ja nyt olenkin koukussa siihen. Mikä olisikaan parempaa kuin piirrettyä komediaa parhaimmillaan maanantaista torstaihin Nelosen myöhäisillassa?


Oh my God! They killed Kenny!

Ei kommentteja: